Niin paljon on taas tapahtunu pienen ajan sisällä.
Näin pari viikkoo sitte yhessä tapahtumassa vanhan kaverin jonka kanssa joskus oli pientä sutinaa.
Se ihminen vaan aina "sykähdyttää".
Kaks vuotta sitte viimeks nähtiin.Se on mukava ja ihan ok näkönen,mua vanhempi jonku verran.
Voivoi.En vaan saa sitä mielestä pois.
En tiiä onko sillä osuutta asiaan ku meidän parisuhde ei nyt toimi mitenkään hyvin.Kaikki tuntuu olevan perseellään.
Mut kumminki.:)
      On sitte huonojankin uutisia.
Mun eksä makaa sairaalassa.Ollu jo viikon siel.Eka teholla ja nyt normi osastolla.Eikä tietoa tuleeko koskaan palaamaan enää normaaliksi.:(
Kävin sitä yks päivä kattomassa.Pahaa teki nähdä se siinä kunnossa.
Mut nyt kumminki se on jotain parempia merkkejä osottanu.Kai lääkärit sitä tällä viikolla taas tutkii.
En tiedä mikä se sit olis oikee ja paras ratkasu tässäki hommassa.
Ihminen joka haluaa tästä elämästä pois,yritetään "väkisin" pitää hengissä.
Helpotus se omaisille on et hengissä on,mutta mitä se on sille itelleen jos joutuu vammautuneena lopun ikäänsä täällä olemaan.
Mutta toivon et asiat kääntyis parhain päin.Kävi sit mitä tahansa.
           Miehen kanssa menee kaikki päin helvettiä.Mutta onkos se nyt mikään uus juttu.
Mykkäkoulua pidetty eilisestä päivästä asti.Enkä varmasti anna periks.
Minä en anteeks rupee pyytelee ku en oo mitää tehnykkään.
Vituttaa koko homma ja välillä koko ihminen.
 

joo tässähän tää menee taas mukavasti kotona ollessa.
rahat on loppu ja sit rataa.mut mikäs siin sit.ihan normisettii.
tyttö pulisee tossa lattialla ja mies on töissä.
eipä tää arki mikskään ole muuttunut.samaa vanhaa.ehkä vähän pahempaaki.
jatkuvaa tappelemista ja hampaitten kiristelyä.
yksinkertasesti ei vaan huvita tehdä mitään,mutta pakko silti jonku on kaikki asiat tehä.joten se joku olen minä.mies kun ei mitään voi tehdä.silläku niin rankkaa on.eikä sitä kiinnosta.
kun pitääkin olla niin helvetin tyhmä ettei tästä osaa lähteä.
eiköhän se päivä joskus eteen tule kun otan ja lähden.tavalla tai toisella.
tai mies lähtee.just tossa pari päivää sitte valitti et kun en osaa muutaku valittaa ja nalkuttaa joka asiasta.
miehen mielestä se on valittamista ja nalkuttamista jos pyydän tai kehotan jotain tekemään,ettei mun tarviis aina tehdä kaikkea yksin.
mut ei.olen niin huono ihminen ja huono tyttöystävä.
varmaan pitäis olla sit hiljaa koko ajan ja tehdä kaikki mukisematta ja olla palvelija ja siivoja.
sit ehkä meilläki menis paremmin.
miehessä tosin ku ei mitään vikaa ole.
se kuvittelee ettei sen tarvii mitään tehdä tän suhteen eteen.sen ku vaan on ja elää omaa elämäänsä.
mut oon sitä mieltä et jos ei viitti oikeesti suhdettaan hoitaa,ei rakasta toista tarpeeks(tai ollenkaan)et haluis et toisella on kaikki hyvin.
kuinka monta kertaa oonki miehelle sanonu et lähtee menee jos ei kiinnosta.mut eipä toi perkele lähde.ei sitte millään.
kai se on huomannu et sillä on elämä niin helppoa(jos ei lasketa niitä ku ukko valittaa mun "nalkutuksesta")ku mä hoidan kaiken ja teen kaiken et meillä olis asiat hyvin niinku noin pääpiirteittäin.
paha mennä sanomaan ku eu toisen pään sisään pääse.

onko nykypäivän miehillä vieläki sellanen ajatusmaailma niinku joskus ennen vanhaa oli.
nainen hoitaa kodin ja lapset ja kaikki muutkin asiat ja vielä pitää miehen tyytyväisenä.ja mies käy töissä ja joskus jos kotio eksyy ni esittää "perheen päätä" ja käskyttää vaimoa.
onko se miehen oikeus olla kotona tekemättä yhtään mitään.
kun on niin rankkaa käydä töissä ja "pitää perheestä huolta".
koskaan ei kumminkaan puhuta siitä mitä nainen tekee parisuhteessa.varsinkin jos sattuu lapsia olemaan.
siivoaa,pesee pyykit,järjestää tavarat,laittaa ruoat,hoitaa lapset,hoitaa asiat.ja vielä pitäisi jaksaa olla mukava miehelle ja "olla vahva" ja ahkera.
kaiken tän lisäks pitäs aina olla valmiina jos vaikka mies sattuis haluumaan naistaan/vaimoaan.eihän se ole nainen eikä mikään jos yhtenä iltana ei jaksakkaan.
(ja siis nyt en puhu omasta suhteestani vaan yleisesti.)
missä on ne kunnolliset miehet ja isät jotka tosissaan haluaa olla osa perhettä.hoitaa lapsia ja tehdä kotitöitäkin ja auttaa vaimoa.
onko sellasia miehiä edes olemassa.
sellasia jotka kunnioittaa ja arvostaa naista ja ymmärtää ettei aina jaksa olla hehkeimmillään ja olla mukava.
sellasia joille nainen ei ole pelkkä piika.
       onpas taas ankeeta tekstiä.
ehkä jossain mukaviakin miehiä on.niitä vain ei ole saatavilla.kunnolliset ja tunnolliset varmaan viedään ensimmäisinä.(ihan ku puhuisin jostain koneista.sori)
jooh.mutta taidan lähtee nukkumaan ja näkemään unia jostain mukavasta.
hyvää yötä.

viimeset pari päivää on ollu niin raivostuttavia.
miehen kanssa vähän sukset ristissä vaihteeks.
on taas sellanen fiilis et mitä järkee tätäki jatkaa.ei ees viikonloppua pystytä olemaan tappelematta.
voiko tällasella suhteella olla tulevaisuutta.
ärsyttää vaan ku kaikki mut menee perheen edelle.kaverit,hauskanpito,omat jutut ja kaikki muu mitä nyt ikinä tuleeki.
meidän sovitut asiat voi kyllä peruuttaa aina,koska ne ei ole niin tärkeitä.
ens viikolopusta tulee kauhee.mä tiedän sen.mies lähtee juhlimaan kavereiden kanssa.
saan varmaan taaskin kuulla kunniani minkälainen olen.
ja yksin olen tytön kanssa kotona.yhteisen lapsen hoitaminenhan kun ei isälle kuulu ollenkaan?
aina saa pyytää ja käskeä josko sopis ja josko huvittais.miks mitään ei voi koskaan tehä oma-alotteisesti ja niin et joskus sais mutki hyvälle tuulelle sillä et tekis itekki jotain eikä aina vaan lorvis.
mä niin vihaan sellasta.
oma olo ei todellakaan ole mikään parhain.ollu enää vähään aikaan.
ahdistaa,väsyttää ja oon huonolla tuulella jatkuvasti.enkä siltikään mieheltä mitään apuja saa.
ei kai se välitä.valittaa vaan ku oon tällanen mikä oon.
ku yritän sille puhuu asioista ja mun olosta,se sanoo vaan et kyllä se siitä paranee.kohta kaikki on taas hyvin.
paskanjauhantaa sanon minä.tää olo ei muutaku pahene vaan päivä päivältä.
en tunne kenenkään apua saavan.
en ikinä olis uskonu et tulisin olemaan tässä jamassa.tuntuu vaan oikeesti todella paskalta koko ajan.
mikään ei huvita eikä naurata.en jaksa tehä mitään.haluisin vaan olla yksin omassa rauhassa.
kaikista pahimmalta just tuntuu se kun mies ei oikeesti ymmärrä tätä oloa.
en mä saa siltä mitään tukea enkä apua.
kun silä itellä on kaikki suht hyvin ni silloin on oltava kaikilla muillaki.
sehän nyt vaan on turhaa huomion hakua ja vinkumista jos joku valittaa pahaa oloa.
niin kai se sitte on.en tiedä.mutta todella pahalta tuntuu silti.

mitä tarkottaa kun sanoo rakastavansa toista?
mä oon olettanu sen niin et toinen on tärkein ja sen eteen tekis mitä vaan et toisella ois hyvä olla.
viihtyy ja haluaa olla yhdessä.ja on hyvä olla.
tai ainakin pitäis olla hyvä olo kun on toisen kanssa.
mikään ei ole niin kuluttavaa kun se,että ei ole varma toisen tunteista.
sanoo rakastavansa ja haluaa olla yhessä,mutta siltiki siitä joku puuttuu.
teot sanoo ihan toista.mitä silloin pitää uskoa?
minkä takia olla yhdessä jos ei oikeesti välitä.tai jos välittää ni miks sitä ei voi näyttää kunnolla,että saisi joskus tuntea olevansa rakastettu.
ne hetket on elämässä parhaimpia kun saa olla lähellä ja tuntea olevansa tärkeä.
miks sitä tapahtuu niin turhan harvoin.?
vai onko se vika vaan mussa sit?
oonko mä vaan sellanen etten ole tärkeä eikä mua voi rakastaa.en tiiä.