joo tässähän tää menee taas mukavasti kotona ollessa.
rahat on loppu ja sit rataa.mut mikäs siin sit.ihan normisettii.
tyttö pulisee tossa lattialla ja mies on töissä.
eipä tää arki mikskään ole muuttunut.samaa vanhaa.ehkä vähän pahempaaki.
jatkuvaa tappelemista ja hampaitten kiristelyä.
yksinkertasesti ei vaan huvita tehdä mitään,mutta pakko silti jonku on kaikki asiat tehä.joten se joku olen minä.mies kun ei mitään voi tehdä.silläku niin rankkaa on.eikä sitä kiinnosta.
kun pitääkin olla niin helvetin tyhmä ettei tästä osaa lähteä.
eiköhän se päivä joskus eteen tule kun otan ja lähden.tavalla tai toisella.
tai mies lähtee.just tossa pari päivää sitte valitti et kun en osaa muutaku valittaa ja nalkuttaa joka asiasta.
miehen mielestä se on valittamista ja nalkuttamista jos pyydän tai kehotan jotain tekemään,ettei mun tarviis aina tehdä kaikkea yksin.
mut ei.olen niin huono ihminen ja huono tyttöystävä.
varmaan pitäis olla sit hiljaa koko ajan ja tehdä kaikki mukisematta ja olla palvelija ja siivoja.
sit ehkä meilläki menis paremmin.
miehessä tosin ku ei mitään vikaa ole.
se kuvittelee ettei sen tarvii mitään tehdä tän suhteen eteen.sen ku vaan on ja elää omaa elämäänsä.
mut oon sitä mieltä et jos ei viitti oikeesti suhdettaan hoitaa,ei rakasta toista tarpeeks(tai ollenkaan)et haluis et toisella on kaikki hyvin.
kuinka monta kertaa oonki miehelle sanonu et lähtee menee jos ei kiinnosta.mut eipä toi perkele lähde.ei sitte millään.
kai se on huomannu et sillä on elämä niin helppoa(jos ei lasketa niitä ku ukko valittaa mun "nalkutuksesta")ku mä hoidan kaiken ja teen kaiken et meillä olis asiat hyvin niinku noin pääpiirteittäin.
paha mennä sanomaan ku eu toisen pään sisään pääse.