tänää on juhannusaatto.ei oo kyl yhtään sellanen juhannusfiilis.
ulkona on nii ankee keliki,pilvistä ja tuulista ja koht varmaan taas sataa.ukkostakin on luvattu.
              tyttären kanssa ollaan kotosalla.ei sen kummempia suunnitelmia ole tälle päivälle.
harvinaisen rauhallinen juhannus.
        miehen kanssa ollaan tässä puhelimen välityksellä oltu pariviikkoo yhteyksissä(viestaillen) kun se on armeijassa.
   tuntuu ku pitäisin yhteyttä johonki vieraaseen ihmiseen.mies ei oo yhtään sellanen ollu kun normaalisti.ollaan paljon asioita puhuttu.semmosista mistä ennen ei olla ollenkaan puhuttu mitään.
mies on sellanen jäyhäjunttipää joka noita keskustelutaitoja ei omaa.
saa nähä minkälaista elo tulee taas olemaan kun hän tulee kotiin.muuttuuko takasin huonosti käyttäytyväksi kakaraksi vai onko armeijan käynnillä ollut mitään vaikutusta.ja sillä että on perheestä joutunut olemaan erossa.
jotenkin en vaan jaksa uskoa,että mikään entisestä tulisi muuttumaan.
   joskus nuorempana tein itelleni lupauksen et en ikinä tule olemaan sellasen miehen kanssa yhessä joka kohtelee mua huonosti ja on ilkee.tässä sitä nyt kumminki ollaan.
 en tietenkään sano,että mies läpipaha on.ei todellakaan.hän osaa todella kultainen olla jos vaan viitsii joskus,mutta kun on siihen tottunu et kaikki tekee kaiken hänen puolesta.
 kaikki tuntuu niin vaikeelta aina.yhessä ei ole hyvä olla ja vielä pahempi erossa.

mutta kaikista huolimatta.
Hyvää juhannusta kaikille!!